Kaksi vuotta sitten Hair-musikaalin ollessa yksi mahdollinen musikaali lukiolaisten tehtäväksi olin itse sen retroutta ja hippielämää vastaan. Myöskään sodanvastaisuus ei vaikuttanut ajankohtaiselta teemalta. Musiikki vakuutti jo silloin ja vanhempieni c-kasetilta kuunnellut Tampereen Pop-teatterin Hair-musikaalin suomenkieliset laulut muistuivat mieleen (Mustat pojat, Aquarius, Donna...).
Mutta
maailma muuttuu niin nopeasti ja Ukrainassa, Gazassa ja Syyriassa soditaan 2014
täyttä päätä. Nuoriso on taas huolestunut maailmanrauhasta, ja Suomi ei tunnu
enää turvalliselta lintukodolta. Hair-musikaali on täysin ajankohtainen juuri
nyt. Ei tarvitse selittää nuorille näyttelijöille rauhanliikkeestä ja
hippeydestä. Hair-musikaalin Claude voi olla pohjoiskarjalainen nuorimies, joka
ei tahdo lähteä armeijaan, ei ainakaan Nato-Suomessa, jossa paluu jostain
maailman kriisipesäkkeestä tapahtuu sinkkiarkussa. 2014 yhteisöllisyys ei ole
hörhöilyä eikä pilvenpolttoa, se on nuorten keino taistella absurdia ja
individuaalista maailmaa vastaan tässä ja nyt.
Hairista
kasvaa tarina toivosta parempaan huomiseen keskellä kaoottista ja ahdistavaa
elämää. Jos se viihdyttää, niin kyllä se myös koskettaa. Musiikin, lavastuksen,
puvustuksen, koreografioiden, äänien ja valojen symbioosista syntyy
pohjoiskarjalais-globaali Hair vuosimallia 2015, joka on tammikuussa katsojien
koettavana Ilomantsissa, Lieksassa, Joensuussa...
Let
the sunshine...
Lauri
Jänis, Hair-musikaalin ohjaaja
