Harrastuksista rakkain

Vau! Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut pääseväni mukaan musikaaliin! Muistan, kun olin vielä ala-asteella ja kävin katsomassa Fame- ja Grease -musikaalit. Molempia musikaaleja katsoessani mielessäni pyöri vain ajatus ”Kunpa miekin voisin olla joskus tuolla!” ja tässä sitä ollaan! 

Olen harrastanut näyttelemistä kahdeksatta vuotta. Viimeisenä neljänä vuotena olen ollut myös Möhkön kesäteatterin lavalla. Joka vuosi on ollut ainutlaatuinen ja tärkeä. Saan olla kiitollinen äidilleni, joka sai aikoinaan pienen ja ujon kolmosluokkalaisen kokeilemaan uutta harrastusta. Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan elämääni ilman teatteria! Olen saanut tutustua täällä aivan ihaniin ihmisiin, päässyt mukaan monenlaisiin esityksiin ja oppinut monia hyödyllisiä taitoja. 

Meitä on tänäkin vuonna koossa aivan mahtava porukka ja jokainen on porukalle tärkeä omalla panoksellaan. Harjoituskausi on hyvää aikaa tutustua ja hitsaantua tiiviiksi ryhmäksi. Esityskauden ajan saa nauttia esiintymisestä, yleisöstä ja hyvästä seurasta. Kun sitten aikanaan koittaa se viimeinen esitys, olo on aina haikea. Aivan kuten esityksen jälkeistä tunnetta, myöskään teatteriryhmän ryhmähenkeä ei pysty selittämään, se pitää kokea!  

Viime lauantaina olimme viimeksi harjoittelemassa ja tänä iltana Kalevalasali kutsuu jälleen. Saimme laittaa saliin viime viikolla lavastuksen siltä osin kun sitä on tässä vaiheessa valmiina. Tällä viikolla tavoitteena on suunnitella ja testata myös valoja. 

Odotan jo innolla tulevia harjoituksia! Roolihahmojeni persoonien luominen on mielenkiintoista ja on hauska kokeilla erilaisia vaihtoehtoja toiminnoissa ja äänenpainoissa. Huomenna on tämän vuoden viimeinen harjoituspäivä ja jään joululomalle hyvillä mielin. Tekee välillä ihan hyvää olla muutama viikko kuulematta Laurin ääntä ;) 

Ella Eronen, Mary

Unelmat käyvät toteen!

Minä, näyttelemässä.  Hyvinkin outo ajatus, ainakin vuosi sitten. Näytteleminen on ollut yksi salaisista haaveistani, mutten koskaan uskaltanut lähteä mukaan.  Mutta tässä sitä ollaan, näyttelemässä. Mukana aivan mahtavassa musikaalissa, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois. Voisi siis sanoa, että unelmat kyllä toteutuvat!

Tieni Hairin pariin oli täynnä sattumuksia. Mutta, kun eteeni syksyllä sattui mahdollisuus päästä näyttelemään, en kauaa miettinyt mukaan lähtemistä. Ajattelin tämän olevan se tilaisuus yrittää, onko minusta näyttelemään.  Täytyy kyllä sanoa, että en yhtään mieti sitä, oliko päätökseni oikea. Sillä tiedän, että valitsin oikein.

Kun lähtee ensikertalaisena mukaan tällaiseen musikaaliin, tuo se mukanaan omia haasteita. Omien vuorosanojen muistamisen lisäksi täytyy opetella kaikki laulut ja niiden mukana tulevat tanssit. Siinä kyllä riittää haastetta :D Olisinkin varmaan pulassa ilman näitä ihania tyyppejä, joiden kanssa saan tätä musikaalia tehdä. Heidän apunsa on korvaamatonta, varsinkin tällaiselle vasta-alkajalle!  

Hahmoni Marjorie on omaa tietään kulkeva tyttö, joka haluaa nauttia jokaisesta päivästä.  Voisi sanoa, että Marjorie kuvaa jollain tavalla myös omaa persoonaani.

Hair on täynnä tanssia, musiikkia sekä rakkautta. Minusta olemme luomassa jotain ainutlaatuista sekä unohtumatonta. Mutta itselleni tämä musikaali merkitsee myös paljon muuta. Osallistuessani tähän musikaaliin osoitan itselleni, että voin toteuttaa kaikki haaveeni.

Voisikin sanoa, että tällä hetkellä elän unelmaani!

Milla Tahvanainen, Marjorie

Unohda ja löydä itsesi

Syyskuu 2006. Silloin minua pyydettiin ensimmäistä kertaa musikaaliin. Olin vasta pieni poika, juuri yläkoulun aloittanut, mistään en mitään tiennyt. Paluu kielletylle planeetalle. Rock’n’rollia ja scifiä, Juice Leskisen lyriikkaa ja savukoneita, tekemisen meininkiä ja ennennäkemätöntä yhteishenkeä.

Syyskuu 2014. Kahdeksan vuotta ja kymmenen musiikkiteatteriprojektia myöhemmin. Edelleen pieni poika, vieläkään en mitään tiedä – peruskoulu, lukio ja armeija sentään käytynä. Vielä kysyivät, epätoivoiset. Lähdin.

Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu esiintyä turhan elävästi. Suomen pojalla on kolme itseilmaisun instrumenttia: viina, sauna ja kuokka. Viinaa en juo, sauna riittää viikon välein, ja kaivinkone on keksitty. Niinpä arkkityypistä poikkeava tarvitsee vaihtoehtoisen tavan nolata itsensä. Ja Ilomantsissa tähän on mahtavat puitteet.

Teatteri on paikka, jossa voi päästää ulos kaiken sen, mitä ei kadulla kehtaa. Unohtaa ja unohduksen kautta löytää itsensä. Huutaa kurkku suorana 500 ihmiselle: “Minä en halua kuolla vielä!” Tästähän me kaikki salaa haaveilemme.

Parhaimmillaan teatteri on silloin, kun sitä siivittää elävä musiikki. Roketirollin jytke, savukoneen katku ja spottivalon polte ovat vähintään yhtä mieleenpainuvia aistimuksia kuin kesäyön lämpö tai keväisen puron solina.

Ja se yhteishenki. Missään en ikinä ole nähnyt vastaavaa joukkohenkeä kuin teatterissa Ilomantsissa. Siellä noustaan kaiken materiaalisen ylle. “En oo sun kaveri, jos et oo mun kaveri” -tyyppinen vastakkainasettelu jää salin ovien ulkopuolelle. Kahden tunnin ajan kaikilla on yksi tavoite: esittää paras show ikinä. Ja aina siinä onnistutaan.

Voin vakuuttaa, että Hair tulee olemaan ehkä merkittävin kokemus, jonka elät vuonna 2015. Et halua jäädä siitä paitsi.

Pidetään hauskaa!

Joonas Nuutinen, koskettimet / Hubert

Finally!

Vielä jokunen vuosi sitten katselin itse katsomon puolelta ihailevin silmin sisaruksiani esiintymässä mahtavissa musikaaleissa. Fame-musikaali oli mielestäni uskomaton; olin veljistäni niin ylpeä, että kyyneleet vierähtivät poskelleni monen monta kertaa esityksiä katsellessani. Lukioryhmän musikaalit ja teatterit Ilomantsissa ovat yli 10 vuoden ajan aiheuttaneet minussa ihastusta ja malttamatonta halua päästä mukaan juuri tämän ikäluokan projekteihin.

No, tässäpä sitä sitten ollaan. Vihdoinkin minun vuoroni.

Nämä teatteriasiat ovat minulle kovin henkilökohtaisia ja otan ne melko vakavasti. Tämä johtunee siitä, että olen oikeastaan läpi elämäni ollut aina teatterin parissa. Intohimoni on jo niin pitkällä, etten voi - enkä missään nimessä halua - käsittää teatteria pelkkänä huvitteluasiana. Haluaisin vaikuttaa.

Hairin kinkkinen käsikirjoitus ja mahtavat aatteelliset tavoitteet tarjoavat siihen oivan mahdollisuuden! Itse asiassa, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin minähän se olinkin joka juuri tätä musikaalia arvoisille päättäjärouville ja -herralle ehdotti. Ehdotus oli ehkä vähän hätäinen, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että päädyimme juuri tätä musikaalia työstämään. Alku oli hiukan haastava, sillä teksti oli hyvin vaikeaselkoista, eikä välttämättä uponnut heti meidän ikäpolveemme. Pienen tutkiskelun ja pohdiskelun jälkeen pääsimme kuitenkin (ainakin oletettavasti?) asian ytimeen.

Hairin musiikit ovat uskomattomat. Lisäksi usko rakkauteen, rauhaan, ja tasa-arvoon on minulle henkilökohtaisesti juuri sellainen asia, jota haluan korostaa ja ajaa eteenpäin. Toivon Hairin herättävän yleisössä ajatuksia; hilpeyttä, surua, mitä ikinä näytös mieleen tuokaan! Myös tykkäämättömyys on sallittua ☺

On erittäin hienoa olla osa tätä produktiota ja aion näyttää sisaruksilleni, että kai minäkin jotain osaan! Toivon ja pyrin vahvasti siihen, että ensi-iltaan mennessä pystyn vapauttamaan lavalle rohkean, iloisen, rempseän Sheilan, joka on täynnä asennetta ja tahtoa; valmiina mihin vain rakkauden puolesta!

Elli Laakso, Sheila Franklin

The Last One

Ensimmäinen roolini 3. luokalla näytelmäkerhoon liityttyäni oli päähenkilön äiti. Näytelmä oli Kolme kultaista hiusta ja päälläni esityksessä oli oma vanha yömekkoni, koska sen kukkakuviointi sopi mielestäni hyvin roolihahmolleni. (Näin jälkeen päin ajateltuna yöppäriä parempiakin esiintymisasuja olisi ehkä löytynyt!) Nyt lukion 3. luokalla roolihahmoni Hairissa  on Jeanie. Jeanie on vähän hupsu tyttö, mutta yöppärissä en tänä vuonna, ainakaan toivon mukaan, tule esiintymään. Kymmenen vuoden aikana näytelmiä on ollut laidasta laitaan ja musikaalejakin, tai pikemminkin musiikkinäytelmiä, on yläasteen ja lukion aikana mahtunut mukaan. Hair on kuitenkin jotain aivan omaa luokkaansa. Tänä vuonna voin ylpeänä sanoa, että olen mukana oikeassa musikaalissa. Harjoitukset ovat tietenkin vielä tässä vaiheessa melkoinen kaaos, mutta se kuuluu asiaan. Tänä vuonna musiikkinumeroihin on panostettu todella paljon, samoin kuin puvustukseen ja lavastukseen, ja mukana näyttelemässä on huipputyyppejä, jotka uskaltavat heittäytyä rooleihinsa ja lauluihinsa täysillä! 

Hairin esityksiä on myös Joensuussa ja Lieksassa, ja Ilomantsissa monena viikonloppuna ja arkipäivänä. Odotan niitä kaikkia innolla, ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olo on kuitenkin myös haikea, sillä viimeinen esitys näissä porukoissa ja ylipäänsä teatterilavalla on koko ajan lähempänä. Salaa sydämessäni kuitenkin toivon, että saisin esiintyä vielä tulevaisuudessakin. Hair jää kuitenkin varmasti mieleeni ainutlaatuisena kokemuksena, jota ei voi korvata millään muulla näytelmällä tai musikaalilla.

Hairiin on hyvä lopettaa. 

Karita Hassinen, Jeanie