Vau! Enpä
olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut pääseväni mukaan musikaaliin! Muistan,
kun olin vielä ala-asteella ja kävin katsomassa Fame- ja Grease -musikaalit. Molempia
musikaaleja katsoessani mielessäni pyöri vain ajatus ”Kunpa miekin voisin olla
joskus tuolla!” ja tässä sitä ollaan!
Olen
harrastanut näyttelemistä kahdeksatta vuotta. Viimeisenä neljänä vuotena olen
ollut myös Möhkön kesäteatterin lavalla. Joka vuosi on ollut ainutlaatuinen ja
tärkeä. Saan olla kiitollinen äidilleni, joka sai aikoinaan pienen ja ujon
kolmosluokkalaisen kokeilemaan uutta harrastusta. Tällä hetkellä en voisi
kuvitellakaan elämääni ilman teatteria! Olen saanut tutustua täällä aivan ihaniin
ihmisiin, päässyt mukaan monenlaisiin esityksiin ja oppinut monia hyödyllisiä
taitoja.
Meitä on
tänäkin vuonna koossa aivan mahtava porukka ja jokainen on porukalle tärkeä
omalla panoksellaan. Harjoituskausi on hyvää aikaa tutustua ja hitsaantua tiiviiksi
ryhmäksi. Esityskauden ajan saa nauttia esiintymisestä, yleisöstä ja hyvästä
seurasta. Kun sitten aikanaan koittaa se viimeinen esitys, olo on aina haikea.
Aivan kuten esityksen jälkeistä tunnetta, myöskään teatteriryhmän ryhmähenkeä
ei pysty selittämään, se pitää kokea!
Viime
lauantaina olimme viimeksi harjoittelemassa ja tänä iltana Kalevalasali kutsuu
jälleen. Saimme laittaa saliin viime viikolla lavastuksen siltä osin kun sitä
on tässä vaiheessa valmiina. Tällä viikolla tavoitteena on suunnitella ja
testata myös valoja.
Odotan jo
innolla tulevia harjoituksia! Roolihahmojeni persoonien luominen on
mielenkiintoista ja on hauska kokeilla erilaisia vaihtoehtoja toiminnoissa ja
äänenpainoissa. Huomenna on tämän vuoden viimeinen harjoituspäivä ja jään
joululomalle hyvillä mielin. Tekee välillä ihan hyvää olla muutama viikko kuulematta
Laurin ääntä ;)
Ella Eronen,
Mary
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti